hengitysrytmi

Hengitysrytmi tarkoittaa hengityksen rytmistä rakennetta: sen nopeutta, syvyyttä ja säännöllisyyttä. Se kuvaa, kuinka tasaisesti ja toistuvasti ilma vaihtuu keuhkoihin ja sieltä ulkoilmaa. Hengitysrytmin arviointi kuuluu sekä perustutkimukseen että kliiniseen tutkimukseen, ja se voi vaihdella levossa, liikkumisen aikana sekä unessa.

Keskeiset komponentit ovat hengitysnopeus (mitataan hengityskertoina minuutissa), hengityksen syvyys (tidal volume), sekä rytmin säännöllisyys. Normaalisti aikuisella levossa esiintyy eupnea, eli tasainen, säännöllinen hengitys noin 12–20 kertaa minuutissa. Poikkeamat voivat olla tilapäisiä (esimerkiksi liikunnan tai stressin vaikutuksesta) tai kertoa terveydellisestä vakavammasta tilasta.

Hengitysrytmin luokittelussa käytetään usein termejä kuten tachypnea (nopea hengittäminen, yli noin 20/krt/min levossa), bradypnea (hidastunut hengittäminen, alle noin 12/krt/min levossa) sekä apnea (hengityksen tauko, kesto useampi sekunti). Lisäksi voivat esiintyä epäsäännölliset rytmit, esimerkiksi unessa esiintyvä hengityksen muutoksista johtuva vuoristorataomainen kuvio. Akuutit tai krooniset häiriöt voivat ilmetä rytmin muuttumisena tai hengitysvaikeuksina.

Hengitysrytmin säätelyyn vaikuttavat sekä keskushermoston hengityskeskukset (aivorunon säätely) että kemoreseptorit veren CO2-, O2- ja pH-tasoilla. Vasteena ne ohjaavat hengityksen syvyyttä ja nopeutta sopeutuen kehonaineksen ja toimintatilojen tarpeisiin. Säännöllistä, normaalia rytmiä voidaan pitää terveydellisen toimintakyvyn mittarina, ja poikkeamat voivat viitata hengitystie- tai verenkiertoelimistön ongelmiin.

---