hengitysprosessista

Hengitysprosessi tarkoittaa elimistön kaasujen vaihtoa, jossa hapen otto ja hiilidioksidin poisto tapahtuvat sekä keuhkoissa että verenkierron kautta. Tavoitteena on ylläpitää solujen hapenkulutusta ja hiilidioksidin poistoa.

Ilmavirta alkaa nenän tai suun kautta, kulkee nielun ja kurkun kautta henkitorveen ja keuhkoputkiin sekä loppuu alveoleihin, joissa kaasujen vaihto tapahtuu. Alveolit ovat ohuiden seinämien ilmatiehyksiä, joissa happi diffuusioee kautta siirtyy ilmasta vereen ja hiilidioksidi verestä ilmaan.

Hengitys koostuu inspiraatiosta (sisäänhengitys) ja ekspiratsioonista (uloshengitys). Inspiraatio on useimmiten aktiivinen, jolloin diafragma ja kylkivälilihakset supistuvat ja rintaontelo laajenee. Uloshengitys on pääasiassa passiivista levossa, mutta tarvittaessa sen voi toteuttaa aktivoimalla hengityslihaksia.

Hengityksen säätely tapahtuu hengityskeskuksesta aivorungossa, erityisesti medulla oblongata ja pons. Kemoreseptorit carotis- ja aortan alueilla mittaavat veren CO2-pitoisuutta ja pH:tä sekä reagoivat niiden muutoksiin; kohonneet CO2-pitoisuudet tai happamoituminen lisäävät hengitystiheyttä ja -syvyyttä.

O2 siirtyy alveolien kautta vereen ja kuljetetaan sydämen avulla kehon kudoksiin. Kudos-solujen aineenvaihdunta tuottaa hiilidioksidia, joka kulkee veressä keuhkoihin ja poistuu uloshengitys­ten yhteydessä. Hengitys ja soluhengitys muodostavat kiinteän yhteistyön elimistön energiantuotannossa.