heiluttelua

Heiluttelua on suomen kielen sana, joka tarkoittaa tahdonalaista heiluttamista tai heilahtavaa liikettä. Sillä viitataan sekä konkreettisiin ilmiöihin, kuten käden tai lipun nopeaan heiluttamiseen, että kuvaannollisiin käyttötarkoituksiin, joissa kyse on eleestä tai signaalista.

Etymologia ja muoto: Sana perustuu verbistä heiluttaa. Nominaali on heiluttelu ja partitiivimuoto heiluttelua. Käyttö on sekä arkikielessä että kirjoitetussa tekstissä, ja sitä voidaan käyttää sekä konkreettisesta toiminnasta että metaforisesta merkityksestä.

Esimerkkejä: "Hän heilutti kättään tervehdykseksi." "Lipun heiluttelu väkijoukossa kertoi juhlatunnelmasta." "Keskustelussa puhuttiin heilutteluna, eli pelkistä julkisista eleistä ilman todellista sisältöä." Näissä yhteyksissä heiluttelua voi käyttää sekä arkipäiväisessä puheessa että kirjoitetussa kielen ilmaisussa.

Merkitys: Heiluttelua esiintyy sekä päivittäisessä puheessa että mediassa, ja se kuvaa visuaalisia, helposti havaittavia eleitä tai signaaleja. Konteksti määrittää, onko kyseessä neutraali kuvaus vai arvioiva tulkinta siitä, onko kyseessä pelkkä performatiivinen ele.