havaintotavaa

Havaintotapaa on suomalainen termi, jolla tarkoitetaan lähestymistapaa tai menetelmää, jolla ilmiöitä havainnoidaan ja niistä kerätään dataa. Havaintotavan valinta vaikuttaa siihen, millaista informaatiota kerätään, ja millä tavalla havainnot dokumentoidaan.

Havaintotapoja on useita. Luonnontapainen (naturalistinen) tai rakenteeton havainnointi tarkoittaa, että tapahtumat tallentuvat niiden alkuperäisessä ympäristössä ilman keinotekoisia asetuksia. Osallistuva havainto tarkoittaa, että tutkija on osana toimintaa, kun taas ei-osallistuva havainto on havainnointia ulkopuolelta. Havainnointi voi olla strukturoitua (ennaltapäätettyjen kriteerien mukaan) tai epästrukturoitua, ja voi olla avoin (yleisölle tiedossa) tai peitteinen.

Dataa kerätään muun muassa kenttämuistiinmerkintöinä, tarkistuslistoina, video- tai äänimuistioiden avulla. Analyyseissä käytetään koodausmenetelmiä, teemoittelua tai tilastollisia mittareita riippuen siitä, onko kyse laadullisesta vai määrällisestä havainnoinnista. Tutkimuksen luotettavuutta pyritään vahvistamaan esimerkiksi useamman havainnoitsijan yhteisellä koodauksella.

Havaintotapaa käytetään muun muassa kasvatustieteissä, psykologiassa, etnografiassa ja käyttäjäkokemuksen tutkimuksessa. Sen etuja ovat kontekstuaalinen syväluotaus ja ekologinen validiteetti, mutta haittoja ovat havainnoitsijan vaikutus havaintoihin, havainnoinnin aika- ja työintensiteetti sekä tulosten subjektiivisuus. Eettiset näkökohdat, kuten yksilöiden yksityisyys ja suostumukset, ovat keskeisiä.

Havaintotapaa voidaan pitää yleisnimityksenä havaintomenetelmille, ja sitä täydentävät termit kuten havaintomenetelmä ja havainnoiva tutkimus.