happoongelmia

Happoongelmia on termi, jota käytetään kuvaamaan probleneja, jotka johtuvat hapoista tai joihin happoja liittyy. Se kattaa sekä ympäristö- että biologiaan, terveyteen ja teollisuuteen liittyviä ilmiöitä. Käytännössä kyse voi olla ekologisista haittoja aiheuttavista happamuusilmiöistä sekä elimistön tai prosessien happo-emästasapainon häiriöistä.

Ympäristötilanteessa happamoituminen syntyy usein rikkidioksidin ja typen oksidien päästöistä. Nämä aineet muuttuvat ilmassa ja sadevedessä haponkalvoiksi, kuten rikkihapoksi ja typpihapoksi, jolloin sekä sade- että pohjavesien pH laskee. Maaperän puskurointikyky heikkenee, ravinteet kuten kalsium ja magnesium tulevat vähemmän saataville, ja alumiinin liukoisuus kasvaa. Tästä seuraa vaikutuksia metsien ja vesistöjen elinympäristöihin sekä kasvien ravinnesuhteisiin. Päästöjä pyritään vähentämään sekä kunnostamalla ympäristöä, ja maaperän pH:ta voidaan tukea kalkituksella.

Biologiassa ja ihmisten terveyteen liittyen happo-ongelmat viittaavat elimistön happo-emästasapainon häiriöihin. Metabolinen asidoosi ja respiratorinen asidoosi sekä niiden vastakkaisversiot, metabolinen ja respiratorinen alkaloosi, kuvaavat tiloja, joissa veren pH ei ole normaalilla tasolla. Tärkeitä syitä ovat keuhko- tai munuaisvauriot, diabeetinen ketoasidoosi, maitohappoasidoosi sekä hapenpuute. Diagnoosi perustuu verikaasujen mittaukseen ja lisätutkimuksiin; hoito tähtää tilanteen syiden hoitamiseen ja pH:n palauttamiseen.

Teollisuudessa hapot voivat aiheuttaa korroosiota, materiaalivaurioita ja turvallisuusriskejä. Happojen käsittelyyn, neutralointiin ja asianmukaisiin suojatoimenpiteisiin kiinnitetään huomiota.