hapetumisreaktiot

Hapetumisreaktio, eli oksidatiivinen reaktio, on kemiallinen reaktio, jossa aine menettää elektroneja tai sen oksidointitila nousee. Hapettuminen ja pelkistys tapahtuvat samanaikaisesti ja muodostavat redox-parin; oksidantti hyväksyy elektroneja ja pelkistäjä luovuttaa niitä.

Oksidointiluku muuttuu reaktiossa, mikä on hapetumisen tunnusmerkki. Hapettuminen ei välttämättä vaadi happea; happi on yleisin oksidantti, mutta käytettyjä oksidantteja voivat olla esimerkiksi vetyperoksidi, permanganaatti tai dikromaatti sekä monet ionit.

Esimerkkejä hapetumisreaktioista ovat palaminen, jossa polttoaine reagoi hapen kanssa muodostaen hiilidioksidia ja vettä sekä energiaa, sekä raudan ruostuminen, jossa rauta reagoi veden ja hapen kanssa muodostaen raudan oksideja. Orgaanisessa kemiassa hapetuminen voi johtaa alkoholeista aldehydeiksi tai karboksyylihapoiksi, ja erilaiset reaktiot voivat muuttaa hiiliyhdisteiden toiminnallisia ryhmiä.

Biokemiallisessa kontekstissa hapetuminen vapauttaa energiaa. Soluhengityksessä elektronit siirtyvät elektroninsiirtoketjussa ja muodostuu ATP:tä, jota solu käyttää energiaksi. Hapetumisreaktiot ovat keskeisiä sekä teollisissa prosesseissa että luonnollisissa biokemiallisissa reaktioissa.