hankintaverkostojen

Hankintaverkostot ovat organisoitujen tai epävirallisten toimijoiden, kuten yritysten, julkisyhteisöjen, tavarantoimittajien ja palveluntarjoajien muodostamia suhteita sekä rakenteita, joiden tarkoituksena on hankkia tavaroita ja palveluita. Verkostot voivat olla kansallisia, alueellisia tai kansainvälisiä ja ne voivat toteuttaa sekä kertaluonteisia että pitkäjänteisiä hankintoja.

Hankintaverkostoja voidaan luonnehtia kahdella ulottuvuudella: toimintatapojen ja hyödykkeiden mukaan. Toimintatapojen mukaan ne voivat sisältää yhteishankintoja, kumppanuus- ja jakeluohjelmia, hinta- ja laadunvarmistukseen tähtääviä foorumeita sekä yhteisiä laadunvalvontaprosesseja. Hyödykkeiden mukaan ne voivat keskittyä tavaroihin, palveluihin tai näiden yhdistelmiin.

Edut ovat muun muassa parempi neuvotteluvoima, kustannussäästöt, volyymien hyödyntäminen, riskien hajautus sekä tiedon ja parhaiten käytäntöjen jakaminen. Lisäksi toimitusketjun läpinäkyvyyden parantuminen sekä laadunvarmistuksen tehostuminen voivat seurailla verkostojen kehittymistä. Haasteita ovat luottamus, kilpailu- ja liikesalaisuuskysymykset, datan hallinta, tietoturva sekä sääntelyn noudattaminen.

Sosio-tekninen ulottuvuus: digitaaliset hankintaverkostot hyödyntävät sähköisiä markkinapaikkoja, sähköistä kaupankäyntiä sekä ERP- ja toimittajahallintajärjestelmiä, mikä helpottaa hankintojen hallintaa, kilpailutusta sekä seurantaa. Hankintaverkostot ovat usein osa laajempaa toimitusketjun hallintaa ja strategista hankintaa, jossa toimijat rakentavat pitkäjänteistä yhteistyötä.