hankintamenettelydirektiiveihin

Hankintamenettelydirektiivit ovat Euroopan unionin jäsenvaltioita sitovia säädöksiä, joiden tarkoituksena on yhdenmukaistaa julkisia hankintoja koskevat menettelyt EU:n alueella. Ne edistävät avointa kilpailua, tasapuolista kohtelua sekä syrjimättömyyttä hankinnoissa ja pyrkivät varmistamaan parhaan arvon rahoille. Direktiivit koskevat julkisyhteisöjen hankintoja, utilities-sektoria sekä myönnytyksiä koskevia hankintoja, ja ne vaikuttavat sekä suurten että pienempien hankintojen prosesseihin.

Kolme keskeistä hankintamenettelydirektiivin kokonaisuutta ovat 2014/24/EU (julkiset hankinnat), 2014/25/EU (utils- tai utilities-sektoriin liittyvät hankinnat) ja 2014/23/EU (myönnytykset eli concessions). Ne korvasivat muun muassa aikaisemmat 2004/18/EC ja 2004/17/EC -direktiivit. Direktiivit määrittelevät kynnysarvot, joiden ylittävissä hankinnoissa on noudatettava EU-tasoisia menettelyjä, sekä tarjousten julkistamisen, tarjouspyyntöjen laadun, tarjousten arvioinnin ja sopimuksen solmimisen menettelyjä.

Direktiivit asettavat menettelyvaihtoehdot, kuten avoin menettely, rajoitettu menettely, neuvottelumenettely sekä kilpailullinen dialogi, sekä mahdollisuudet sähköiseen hankintaan, kuten dynaaminen hankintajärjestelmä. Lisäksi ne säätelevät arviointikriteerejä (esim. hinta, laatu, tekniset ominaisuudet) sekä vastaisuusperiaatteita, kuten suhteellisuus ja läpinäkyvyys. Riidat ja oikaisukeinot kuuluvat olennaisesti järjestelmään: tarjouspyyntöjen riita-asioihin saa hakea oikaisua kansalliselta toimivaltaiselta viranomaiselta tai oikeusteitse.

Suomessa hankintamenettelydirektiivit on siirretty kansalliseen lainsäädäntöön, ja julkisen sektorin hankintoja säätelee lainsäädäntö sekä siihen liittyvät asetukset. Direktiivien tavoitteena on varmistaa yhtenäiset pelisäännöt sekä kansallisella että EU-tasolla, jotta julkiset hankinnat toteutuvat oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti kaikille toimijoille.