halvauksessa

Halvauksessa tarkoitetaan tilaa, jossa tahdonalaiset liikkeet ja/tai tuntoisuus eivät toimi normaalisti yhdessä tai useammassa kehon osassa. Halvaus voi olla osittainen (pareesi) tai täydellinen (plegia) ja se voi ilmetä yhdessä raajassa, kasvoissa tai koko kehon alueella. Oireiden alku voi olla äkillinen tai kehittyä hitaasti riippuen syystä.

Taustalla ovat usein aivohalvaus ja muut aivotoiminnan vauriot sekä selkäydin- ja hermostovauriot. Muita syitä ovat vammat, tulehdukset sekä pitkäaikaiset sairaudet kuten Guillain–Barrén oireyhtymä ja eräät neurodegeneratiiviset tilat. Yleisiä eroja: paresis viittaa osittaiseen heikkouteen, halvaukset voivat olla täydellisiä.

Oireet riippuvat siitä, missä kehon osassa halvauksen vaikutus ilmenee. Tavallisimpia ovat liikkeen ja tuntoisuuden menetys, lihasheikkous sekä lihasjäykkyys tai spastisuus. Kasvojen puolierityksen heikkeneminen, puhe- ja nielemäongelmat sekä tasapainohäiriöt voivat ilmetä. Oireet vaikuttavat usein arkeen, työkykyyn ja itsestä huolehtimiseen.

Diagnoosi ja hoito: epäiltäessä halvaukseen liittyvää tilaa tulee hakeutua nopeasti ensiapuun, erityisesti epäiltäessä aivohalvausta. Diagnoosi tukevat kliininen tutkimus sekä kuvantaminen (aivokuvan CT- tai MRI-tutkimukset); tarvittaessa tehdään lisäselvityksiä hermostosta. Hoito määräytyy syyn mukaan: akuutissa aivohalvauksessa on verenkiertoa parantavia toimenpiteitä sekä taustalla olevien syiden hoitoa. Kuntoutus, kuten fysioterapia, puheterapia ja toimintaterapia, on keskeistä toipumisen tukemiseksi.

Ennuste riippuu syystä, vaurion laajuudesta ja hoidon aikaisuudesta. Varhainen kuntoutus sekä tuki- ja ympäristöjärjestelyt parantavat mahdollisuuksia palautua, mutta halvauksen lopullinen kulku voi olla yksilöllinen ja pitkäkestoinen.