hajautusfunktioissa

Hajautusfunktioissa tarkoitetaan homoa, joka muuntaa syötteen mille tahansa pituudelta kiinteän pituiseksi hajautusarvoksi. Hajautusarvot esitetään tyypillisesti kiinteän pituisina bittijonona. Hajautusfunktioissa on kolme keskeistä ominaisuutta: deterministisyys ( sama syöte antaa aina saman tuloksen ), tehokkuus sekä kiinteän tuloksen vaatimus. Turvallisuusnäkökulmasta tärkeää on, että pienellä muutoksella syötteessä tulos muuttuu suurin piirtein loppuun asti ja kahden erimuotoisen syötteen löytäminen, jotka antavat saman hajautusarvon, on käytännössä erittäin vaikeaa.

Kryptografisissa hajautusfunktioissa lisätään se, että alkuperäisen syötteen palauttaminen hajautusarvosta on käytännössä mahdotonta ja saman tuloksen tuottaminen kahdella eri syötteellä on erittäin epätodennäköistä. Näitä ominaisuuksia käytetään laajasti tietoturvassa ja datan eheydellä: tietojen eheyden tarkastaminen, digitaaliset allekirjoitukset sekä avainten ja tunnisteiden hallinta. Salasanat tallennetaan usein suolattuna hajautettuina, jolloin sama salasana eri käyttäjillä antaa erilaisen hajautusarvon.

Tunnettuja esimerkkejä kryptografisista hajautusfunktioista ovat SHA-256 ja SHA-3. Vanhempia kuten MD5 ja SHA-1 pidetään turvallisuusongelmina törmäyksien vuoksi. Hajautusfunktiot eivät korvaa salauksia; ne ovat eri työvälineitä, joita käytetään muun muassa eheystarkistuksissa, hakemistoissa ja lohkoketjuissa.