grafiikkakoodien

Grafiikkakoodien käsitteellä viitataan järjestelmiin, jotka tallentavat ja siirtävät visuaalisia tietoja bittimuodossa. Ne kuvaavat, miten kuvat, värit, viivat ja muodot esitetään ja tulkitaan tietokoneilla, mobiililaitteilla sekä tulostimissa. Koodaus mahdollistaa sekä tallennuksen että siirron ja voi ilmentyä sekä rasteroitujen että vektorimaisten grafiikoiden yhteydessä.

Väri- ja sävykoodit ovat keskeinen osa grafiikkakoodia. RGB- ja CMYK-arvot sekä niiden desimaaliset tai heksadesimaaliset esitysmuodot määrittelevät, miten värit muodostuvat. Rasterikoodauksissa käytetään pakkausmenetelmiä kuten JPEG (lossy), PNG (lossless), GIF sekä uudemmat WebP ja AVIF, kun taas värit ja läpinävyys voidaan merkitä alfa-kanavalla.

Vektorikoodit tallentavat muodot, viivat ja koordinaatit ohjelmallisesti. Yleisimmät vektoriformaatit kuten SVG, EPS ja PDF kuvaavat grafiikan koostumuksen teksti- ja koordinaattikomentoina. Fontit sekä typografia ja piirto-ohjeet sekä kuvioiden skaalautuvuus ovat usein tässä alueen osa.

Historia ja standardointi: grafiikkakoodit kehittyivät bitmap- ja vektorigrafiikan koodaamisesta sekä pakkausmenetelmien parantumisesta. Kansainväliset standardointijärjestöt kuten ISO/IEC ja W3C sekä teollisuusliitot ovat määritelleet monia formaatteja ja käyttörajapintoja.

Käyttökohteet: grafiikkakoodit ovat keskeisiä verkkosivujen ja sovellusten grafiikassa, digitaalisen kuvankäsittelyn työkalussa sekä tulostuksessa.