glykoosidit

Glykoosidit ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka koostuvat glykosyyliosasta ja ei-sokeriosasta, jota kutsutaan aglykoniksi. Glykosyyliosa on peräisin hiilihydraatista, yleensä monosakkaridista, ja se on sitoutunut aglykoniin glykosidisidoksella. Tämä sidos muodostuu hiilihydraatin anomeerisen hiilen ja aglykonin funktionaalisen ryhmän välille.

Glykosidit ovat erittäin yleisiä luonnossa ja niitä löytyy kasveista, eläimistä ja mikrobeista. Ne voivat toimia monissa biologisissa tehtävissä, kuten energiavarastoina, rakenteellisina komponentteina, solujen tunnistuksessa, signaalinvälityksessä ja puolustusmekanismeissa. Esimerkiksi kasvit tuottavat monenlaisia glykosideja suojautuakseen kasvinsyöjiltä ja taudinaiheuttajilta.

Kemiallisesti glykosidit voidaan jakaa kahteen pääryhmään riippuen aglykonin luonteesta. O-glykosideissa aglykoni on sitoutunut glykosyyliosaan happiatomin välityksellä. N-glykosideissa aglykoni on sitoutunut typen välityksellä, kuten nukleiinihappojen emästen ja riboosisokerin välillä. Muita tyyppejä ovat C-glykosidit ja S-glykosidit, joissa hiili- tai rikkiatomi yhdistää glykosyyliosan ja aglykonin.

Glykosidit ovat tärkeitä myös teollisesti ja lääketieteellisesti. Monet lääkeaineet ovat glykosideja tai niitä johdetaan glykosideista. Esimerkiksi digoksiini, sydänlääke, on glykosidi. Lisäksi glykosideja käytetään elintarviketeollisuudessa makeutusaineina ja stabilointiaineina.