glukoosiarvoihin

Glukoosiarvot viittaavat veren glukoosipitoisuuden mittauksiin. Glukoosi on elimistön tärkein energianlähde, ja sen pitoisuus veressä on tarkasti säädelty. Terveillä henkilöillä paaston aikainen glukoosiarvo on yleensä 3,3–5,5 mmol/l (millimoolia litrassa). Syömisen jälkeen arvot voivat nousta tilapäisesti, mutta palaavat normaalille tasolle muutaman tunnin kuluessa.

Poikkeamat normaaleista glukoosiarvoista voivat viitata erilaisiin terveydentiloihin. Korkeat verensokeriarvot, eli hyperglykemia, voivat olla merkki diabeteksesta. Diabetes on aineenvaihduntasairaus, jossa elimistö ei pysty tuottamaan riittävästi insuliinia tai käyttää sitä tehokkaasti, mikä johtaa kroonisesti kohonneisiin verensokeriarvoihin. Diabeteksen hoitamattomuus voi aiheuttaa vakavia pitkäaikaisia komplikaatioita.

Matalat verensokeriarvot, eli hypoglykemia, voivat ilmetä esimerkiksi liian suurena insuliiniannoksena diabeetikoilla, aterioiden väliin jättämisenä tai raskaan fyysisen rasituksen seurauksena. Hypoglykemia voi aiheuttaa oireita kuten heikotusta, vapinaa, hikoilua ja sekavuutta.

Glukoosiarvoja mitataan useilla eri tavoilla. Paastoverensokeri mitataan aamulla pitkän yön yli kestävän paaston jälkeen. Sokerirasituskoe puolestaan antaa kuvan siitä, miten elimistö käsittelee glukoosia tietyn aikajakson kuluessa. Jatkuvatoimiset glukoosisensorit tarjoavat reaaliaikaista tietoa glukoositasoista. Säännöllinen glukoosiarvojen seuranta on tärkeää diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa.