genitivimuodot

Genitivimuodot ovat suomen kielessä käytettävien substantiivien, pronominien ja eräiden muiden sanojen taivutusmuotoja, joita käytetään ilmaisemaan omistussuhdetta, läheistä yhteyttä tai osaa kokonaisuudesta. Genetiivi vastaa usein englannin of- tai 's -rakennetta, kuten "talon ovi" tai "koiran häntä". Sillä voidaan ilmaista omistajaa, lähisuhdetta, alkuperää sekä osaa ja määrää.

Substantiivien genetiiviyhdistelmät jakautuvat pääosin yksikköön ja monikkoon. Yksikköön tavallisimmin lisätään sanan vartaloon -n: talo → talon, kissa → kissan, kukka → kukan, tähti → tähden. Taivutus sisältää usein äänteen- ja konsonanttimuutoksia sekä vokaaliharmoniaa, joten joillakin sanoilla yksikkö- ja monikkomuodot sekä niiden sisäiset muutokset vaihtelevat.

Monikossa genetiivimuodot muodostuvat sanan monikkovartalon perusteella, ja pääte sekä muoto vaihtelevat sanan luokan mukaan. Esimerkiksi talot (monikko) → talojen (genetiivin monikko), kissat → kissojen, kukat → kukkien. Joillakin sanoilla taivutus voi tuntua epäsäännölliseltä, kuten kukka → kukkien.

Pronominien genetiivimuodot ovat erillisiä sanoja: minun, sinun, hänen, meidän, teidän, heidän. Nämä esiintyvät usein omistuslauseissa tai omistussuhteen ilmaisemisessa ilman substantiivin taivutusta.

Genetiivimuotoja käytetään myös muiden sanojen kanssa ilmaisemaan suhdetta, kuten omistussuhteita, osia sekä määrää. Genetiivimuodot ovat keskeinen osa suomen kielen taivutusrakennetta ja niiden oikea käyttö vaatii sanojen luokkaa ja taivutusmuotojen vaihtelua koskevaa tuntemusta.