gammasäteilyssä

Gammasäteily on korkeaenerginen sähkömagneettinen säteily, joka syntyy atomien ytimen hajoamisen tai muun ydintapahtuman seurauksena. Se on aallonpituudeltaan lyhyempää ja taajuudeltaan korkeampaa kuin röntgensäteily. Gammasäteilyllä on suuri tunkeutumiskyky, ja se voi kulkea läpi useiden senttimetrien paksuisen lyijykerroksen tai useiden metrien paksuisen betonin.

Gammasäteilyn tunnistamisen ja mittaamisen keskeinen tekijä on sen kyky ionisoida aineita, eli irrottaa elektroneja atomeista ja molekyyleistä. Tämä ionisaatiokyky tekee gammasäteilystä vaarallista ihmisille ja muille eläville organismeille, sillä se voi vahingoittaa soluja ja DNA:ta. Altistumisen suuruus riippuu säteilyn voimakkuudesta ja altistuksen kestosta.

Gammasäteilyä käytetään monissa sovelluksissa, kuten lääketieteessä kuvantamisessa ja syöpähoidossa, teollisuudessa materiaalien steriloimisessa ja tarkastuksessa, sekä tieteellisessä tutkimuksessa. Säteilyn lähteitä voivat olla radioaktiiviset isotoopit, kuten koboltti-60, tai tietyt astrofysikaaliset ilmiöt, kuten supernovat. Säteilyturvallisuudesta huolehditaan asianmukaisin suojautumistoimenpitein, kuten etäisyyden lisäämisellä lähteeseen ja suojaavien materiaalien käytöllä.