fotosensitointi

Fotosensitointi tarkoittaa tilaa, joissa valoherkistävät aineet tai olosuhteet tekevät ihon ja joskus muiden kudosten reagoimaan valon vaikutuksesta. Tavallisesti kyse on ultraviolettisäteilystä (UV) tai näkyvästä valosta, ja reaktio voi ilmetä lievästä punoituksesta vakavaan ihottumaan. Fotosensitointi voi olla lääke- tai ympäristöperäistä sekä perinnöllistä joissakin harvinaisissa sairauksissa.

Tyyppejä ovat fototoksisuus ja fotoallergia. Fototoksisessa reaktiossa aine absorboi valoa ja aiheuttaa soluvaurioita ilman immunologista vastetta. Reaktio kehittyy yleensä nopeasti ja muistuttaa voimakasta palamista tai rakkulointia. Fotoallergiassa puolestaan kyseessä on immuunivälitteinen, T-solujen välitteinen reaktio, joka vaatii alun perin herkistymistä; seuraus on ekseemamainen, kutiseva ihottuma, joka rajoittuu usein auringonvalolle altistuneille alueille ja voi kestää pidempään.

Useimmat laukaisijat ovat lääkkeitä, kuten tetrasykliinit, fluoroquinolonit, joidenkin NSAIDien ja amiodaronin kaltaisia lääkkeitä. Myös kosmetiikkatuotteissa tai kasvirohtojen furokumarinit (esim. sitrushedelmissä luonnostaan esiintyvät) voivat herkistää valolle. Ihonne altistuu usein auringonpaisteelle, jolloin oireet ilmenevät paikoillaan, joissa iho on kosketuksissa valon kanssa.

Diagnoosi perustuu historiaan, kliiniseen kuvaan ja altistumisen kartoittamiseen. Sensorina voidaan käyttää valonherkkyystestejä sekä tarvittaessa patch- tai prick-testauksia fotokontaktioireiden erottamiseksi.

Hoito ja ehkäisy perustuvat altistumisen välttämiseen, sopivan suojan käyttöön (peittävä- ja UV-suojavaatteet sekä laajakirjoisen spektrin aurinkosuojat) sekä iho- ja tulehdusta lievittävien hoitojen käyttöön. Vakavissa tai jatkuvasti toistuvissa tapauksissa ammatillinen ohjaus on suositeltavaa ja lääkitysvalikoimaa voidaan harkita uudelleen.