fotomekaaniset

Fotomekaaniset menetelmät ovat kuva- ja painotekniikan yhdistelmiä, joissa valon avulla tuotetaan tai siirretään kuvaa painopintaa varten. Niiden tarkoituksena on muuntaa valokuvallinen tai piirroksellinen kuva massatuotantoon soveltuvaksi painolevyksi, kalvoksi tai muuksi tulostusalustaksi.

Perusperiaate on, että alkuperäinen kuva tallennetaan fotosensitiiviselle materiaalille, kuten metallilevylle tai muovikalvolle. Altistuksessa kuvan alueet reagoivat kemiallisesti, minkä jälkeen materiaali kehitetään ja muokataan siten, että syntyy painopinnan tarvitsemat ominaisuudet. Lopullinen levy tai kalvo asennetaan painokoneeseen ja kuva siirretään painopintaan.

Historiallisesti fotomekaaniset menetelmät kehittyivät 1800-luvun lopulla ja yleistyivät 20. vuosisadalla, jolloin ne mahdollistivat kuvien tarkemman ja nopeamman toistamisen sanomalehissä, kirjallisuudessa ja pakkauksissa. Tärkeitä kehityksiä olivat halftone-ruutujen (rasterointi) käyttöönotto sekä erilaiset kuvien siirtamiseen liittyvät fotomekaaniset tekniikat, kuten etsaus- ja litografiaprosessit.

Nykyisin monet fotomekaaniset prosessit ovat digitalisoituneet; suurin osa kuvien toistamisesta perustuu digitaalisesti valmisteltuihin levyihin tai muihin digitaalisiin painopintoihin. Silti termi viittaa yhä perinteisiin vaiheisiin, joita käytetään joissakin erikoisalojen paino- ja konservointitöissä sekä taidekopioinnissa.