fotoelektroniset
Fotoelektroniset ilmiöt ovat ilmiöitä, joissa elektronit irtoavat aineesta, tavallisesti metallin pinnalta, kun siihen kohdistettu valo ylittää aineen työnfunktion φ. Työnfunktio on se minimienergia, jota elektronin on saatava irti pintaa. Valon energia hf, jossa h on Planckin vakio ja f taajuus, ylittää φ:n, jolloin elektronin maksimaalinen kineettinen energia on KEmax = hf − φ. Jos hf < φ, emitointia ei tapahdu. Tästä seuraa kynnystaajuus f0, jolla hf0 = φ. Emitoituneiden elektronien määrä kasvaa valon intensiteetin mukaan, mutta elektronin maksimaalinen kineettinen energia riippuu taajuudesta.
Historiallisesti ilmiö osoitettiin ja sen teoreettinen selitys annettiin Einsteinille vuonna 1905 fotoniteorian muodossa. Hän osoitti valon
Sovellukset ja nykyaikainen tutkimus liittyvät muun muassa valodetektiiveihin ja pinnan elektronisen rakenteen tutkimukseen. Perinteisiä laitteita ovat