fossiilitietoa

Fossiilitieto tarkoittaa tietoa maapallon menneisyydestä, jonka lähteenä ovat fossiilit ja niihin liittyvät tallenteet. Se rakentuu fossilirekordista, jonka avulla voidaan jäljittää elämän monimuotoisuus, kehitys ja vuorovaikutus menneissä ympäristöissä. Fossiilitutkimus yhdistää paleontologian, geologian, biostratigrafian ja palaeoecian menetelmät niin, että voidaan hahmottaa aikakausien tapahtumia, ilmastomuutoksia ja suuria eliöryhmien katoja sekä säilyneitä sopeutumia.

Lähteet ja menetelmät. Fossiilit voivat olla ruumiin- tai jälkilöydöksiä: runko-, kasvinsyöjä- tai merieläinjäämiä sekä jälkiä, pesiä ja jätöksiä (trace fossils). Preservation- eli säilymismekanismit kuten permineralisaatio, muotoutuminen, compressio ja kovakalvon mineralisaatio vaikuttavat siihen, mitä on jäänyt talteen. Datingmenetelmät yhdistävät relative datingin stratigrafiaan ja radiometrisiin menetelmiin (esim. U-Pb, K-Ar) antamaan aikajänteet. Biostratigrafia hyödyntää avainsuureita eli levittäjälajeja ajan tunnistamisessa.

Käytännön sovellukset. Fossiilitieto antaa kuvan vanhoista ekosysteemeistä, lajien evoluatiosta ja sukupuusta, maapallon historiasta, paleoklima- ja paleogeografiaolosuhteista sekä suurista massasukupuuttoista. Se tukee ymmärrystä siitä, miten elinympäristöt ovat muuttuneet ja miten nykyinen biodiversiteetti on muodostunut.

Rajoitteet ja jatkuva kehitys. Fossiilirekordi on epätäydellinen ja maantieteellisesti sekä ajallisesti epätasainen; havaitseminen ja näytteenotto johtavat vinoumiin. Tutkimusta täydennetään uusilla löytöillä, mikroskooppisilla tutkimuksilla, CT-skannauksilla ja uudenlaisilla datankeruumenetelmillä. Fossiilitieto on siten jatkuva, kehittyvä kuva menneisyydestä.