fossiililajeihin

Fossiililajeihin viitataan, kun laji tunnetaan ainoastaan fossiiliaineiston perusteella. Tällaiset lajit ovat usein vanhoja eläin- tai kasvilajeja, joiden elinkausi päättyi kauan ennen nykyhetkeä, eikä niiden elossa olemista ole havaittu. Fossiililajien tunnistaminen perustuu säilyneiden kappaleiden morfologisiin piirteisiin, joita verrataan sekä toisiin fossiileihin että, kun mahdollista, samankaltaisiin nykyisin eläviin lajeihin.

Lajin nimitys ja luokittelu noudattavat tieteellisiä sääntöjä. Eläinkunnassa käytetään International Code of Zoological Nomenclature (ICZN), kasveissa International Code of Nomenclature for algae, fungi, and plants (ICN). Lajit voidaan kuvata, kun riittävästi diagnostisia piirteitä on säilynyt ja kun verrattavaa tutkimusaineistoa on useampia näytteitä. Yksittäinen nimitys ei välttämättä säily luotettavana, jos uusimmat tutkimukset muuttavat piirteiden tulkintaa.

Aineiston iän määrittämiseksi käytetään sekä suhteellista että absoluuttista datingia. Stratigrafian ja biostratigrafian avulla määritetään relative age, ja radiometriset menetelmät antavat absolutin ajan likimääräisen arvon. Fossiilit voivat ilmentyä monin tavoin: luusta, kilpien ja kuorten jäljistä, muotokuvista sekä jäljistä, kuten jalanjäljistä tai koteloista, joita kutsutaan jälkiefektiyksiköiksi.

Fossiililajit ovat keskeisiä evoluution ja menneiden ekosysteemien ymmärtämisessä. Ne auttavat rekonstruoimaan menneiden aikakausien monimuotoisuutta, sopeutumisia ja ympäristöoloja sekä tarjoavat kontekstin nykyiselle biogeografialle. Tutkimuslajit voivat muuttua uusien löytöjen myötä ja nimitykset voivat tarkentua tai muuttua.