fosforesenssiin

Fosforesenssi on fotoluminesenssin muoto, jossa aine alkaa emittoida valoa pidennetyn viiveen jälkeen, kun valonlähde poistetaan. Tämä hehku johtuu elektronien pysähtymisestä korkeammalle energiatasolle (yleensä triplet-tilaan) ja sen hitaasta radiatiivisesta purkautumisesta. Viive voi olla millisekunneista tunteihin riippuen aineesta ja ympäristöolosuhteista. Fosforesenssi eroaa fluoresenssista siten, että fluoresenssi sammuu hyvin nopeasti, kun virittäminen lopetetaan, kun taas fosforesenssi jatkuu valona pidempään.

Materiaaleista tyypillisimpiä ovat epäorgaaniset fosforesenssiin perustuvat kidesysteemit, kuten ZnS:Cu (sinkk:false sulfidi dopattuna kuparilla) sekä SrAl2O4:Eu,Dy (strontiumaluminatti dopattuna europium- ja dysprosium-ioneilla). Näillä on pitkäkestoinen jälkivalo, ja niitä käytetään hätäsignaaleissa, yövalaistuksessa sekä leluihin ja muihin hehkuviestinnän sovelluksiin. Organiset ja hybridiset materiaaleissa on kehitteillä ja käytössä myös room-temperature phosphorescence (RTP) -ilmiö, jolloin valonjäljennys voidaan saavuttaa biokemiallisissa ja teknologisissa sovelluksissa.

Sovellukset kattavat turvallisuus- ja huoltoalueet kuten hätävalaistuksen ja hätäsignaloinnin sekä viihde- ja design-tuotteet. Fosforesenssin tutkimus keskittyy sekä materiaalien kestävyyteen että mahdollisuuksiin soveltaa pitkäaikaista hehkua eri aloilla, kuten anti-tukialoitteisiin ja bioimagingiin. Nimi juontuu kreikkalaisista sanoista phos, valo, ja phoros, kantava.