fosfolipidikalvo

Fosfolipidikalvo, eli fosfolipidinen kaksikerros, on biologisten solujen ja soluelinten ympäröivä lipidinen rakenne, joka muodostaa solukalvon peruskehyksen. Fosfolipidirakenteessa on amfifiilinen molekyyli, jolla on vesiliuoksi palveleva hydrofiilinen pää ja hydrofobiset hännät. Kun nämä molekyylit asettuvat veden läheisyyteen, kaksi kerrosta asettuu vastakkain siten, että hännät ovat toistensa suojassa ja päät ovat veden kanssa kosketuksissa. Tämä muodostaa hydrophobisen sisäosan ja vesiliuoksille avoimet ulkokerrokset.

Kalvon koostumus on monipuolinen. Yleisimpiä fosfolipidejä ovat fosphatidylcholine (PC), fosfatidylethanolamine (PE), fosfatidylserine (PS) ja fosfatidylinositol (PI). Kalvolla on usein myös kolesterolia, joka vaikuttaa nesteen liikkeeseen ja jäykkyyteen; ulko- ja sisäpaarien välillä voi olla asymmetria, jolloin esimerkiksi PC ja sphingomyeli ovat usein uloimmassa kerroksessa, kun taas PS ja PE ovat yleisemmin sisäisessä kerroksessa. Myös glykolipidit esiintyvät ulommalla pinnalla eräissä eläinsoluissa.

Kalvon toiminta perustuu sekä lipidi- että proteiinigalleriaan. Integroidut (transmembranaaliset) ja perifeeriset proteiinit voivat olla kiinnittyneinä kalvon molemmin puolin ja suorittaa tehtäviä kuten kuljetusta, ionikanavien toimintaa, reseptoritoimintaa ja signaalinsiirtoa. Kalvo on myös dynaaminen ja nesteinen, jolloin lipidejä ja proteiineja voidaan liikutella helposti muodostaen niin sanottuja domino- ja nestekerroksia sekä pienimuotoisia mikroyhdisteitä. Fosfolipidikalvo on keskeinen este ja kommunikaatiokanava solujen sisäisen tilan ja ulkoympäristön välillä, mahdollistaa osa optimaalisista reaktioista ja energian hallinnan solussa.