fosfaattipitoisuuksiin

Fosfaattipitoisuudet tarkoittavat fosfaattien määrää tietyssä tilavuudessa tai massassa, ja niitä tarkastellaan usein vesistöissä sekä laboratorio-olosuhteissa. Vesissä fosfaatti voidaan ilmoittaa usealla tavalla, yleisimmät ovat ortofosfaatti (PO4^3−) ja kokonaisfosfori (TP). Ortifosfaatin pitoisuus voidaan esittää PO4-P-arvona, joka kuvaa fosforin määrää fosfaattimuodossa. Pitoisuudet voivat olla matalia luonnontilaisissa vesissä sekä korkeita rehevöityneissä vesistöissä.

Fosfaattien lähteet ja käyttäytyminen vesissä ovat sekä luonnollisia että inhimillisiä. Maaperän ja kallioperän fosforipitoisuudet sekä veden pohjassa tapahtuvat prosessit vapauttavat fosfaattia. Ihmistoiminnan vaikutukset ovat suurimmat: maatalouden lannoitteet, jäteveden puhdistuksen päästöt, sekä kotitalouksien ja teollisuuden fosfaattipitoiset aineet lisäävät fosfaattiasteita vesistöissä. Fosfaatti sitoutuu herkästi sedimenttiin ja voi kiertää vesistöissä sekä vesi- että sedimenttikerrosten välillä, mikä vaikuttaa ravinteiden saatavuuteen kaikille eliöille.

Fosfaattipitoisuudet ovat keskeinen tekijä rehevöitymisessä. Korkeat pitoisuudet edistävät levien ja sinilevien runsastumista, mikä voi johtaa hapenkadotuksiin ja monimuotoisuuden vähenemiseen. Siksi vesienhoidossa seurataan fosfaattitasoja säännöllisesti, ja tavoitteena on vähentää päästöjä sekä optimoida fosforin poistaminen puhdistamoissa ja maatalouden käytäntöjä. Kansainvälisesti säädellään fosforin kuormitusta vesistöihin muun muassa vesienhoidon direktiivien puitteissa.