Fosfaattien

Fosfaatit ovat fosforia ja happea sisältäviä yhdisteitä, jotka esiintyvät sekä epäorgaanisina suoloina että orgaanisina estereinä. Pääasiallinen fosfaattirakenne on ortofosfaatti (PO4^3−). Vesiliuoksessa fosfaatit voivat esiintyä myös dihydrogenfosfaatteina (H2PO4−) ja hydrogenofosfaatteina (HPO4^2−), sekä ne voivat muodostaa poly- ja metafosfaattiyhdisteitä pidemmillä P–O–P‑ketjuilla.

Fosfaatit luokitellaan tyypillisesti ortofosfaattiin, polyfosfaatteihin ja metafosfaatteihin. Ortofosfaatteja esiintyy monina suoloina ja estereinä; polyfosfaatit muodostavat pitkiä P–O–P‑ketjuja, joita käytetään esimerkiksi elintarvikkeiden käsittelyssä ja veden pehmentämisessä; metafosfaatit ovat kiertäviä, rengasmaisia yhdisteitä.

Luonto ja biologia: fosfaatteja on runsaasti geologisissa mineraaleissa ja luustossa sekä hampaissa kalsiumfosfaattina. Biologisesti ne ovat keskeisiä ATP:n ja ADP:n energiansiirrossa, DNA:n ja RNA:n sekä fosfolipidien rakennuspalikoita, ja ne osallistuvat proteiinien fosforylaatioihin, jotka säätelevät monia solutoimintoja.

Käyttökohteet: suurin käyttökohde on lannoitteet; fosfaatteja käytetään myös elintarvikkeiden lisäaineina sekä pesuaineissa ja vedenkäsittelyssä. Niiden käyttöä säädellään ympäristövaikutusten vuoksi, koska liialliset päästöt voivat aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä.

Ympäristö ja sääntely: fosfaatit voivat johtaa rehevöitymiseen, mikä on johtanut kansainvälisiin ja kansallisiin rajoituksiin sekä teknisiin toimenpiteisiin pienentää niiden päästöjä erityisesti pesuaineissa ja vedenkäsittelyprosesseissa.