formalisoituminen

Formalisoituminen tarkoittaa prosessia, jossa jokin epämuodollinen tai käytännön tasolla toimiva ilmiö muutetaan muodollisemmaksi, usein määrittelemällä säännöt, rakenteet ja terminologian sekä sovittamalla sen tilastollisia, matemaattisia tai teknisiä standardeja vastaan. Tavoitteena on lisätä selkeyttä, toistettavuutta ja kykyä arvioida sekä soveltaa ilmiötä systemaattisesti.

Sovellusalueet voivat olla moninaisia. Matematiikassa ja logiikassa formalisoituminen tarkoittaa axiomatisointia sekä muodollisten kielten ja todistusten käyttöä. Tietotekniikassa ja ohjelmistoinnissa kyse merkitsee esimerkiksi ohjelmisto- ja järjestelmämääritysten (kuten muodolliset specifikaatiokielet Z, VDM, Alloy) sekä formalisia menetelmiä, joiden avulla oikeellisuutta voidaan todistaa. Kielitieteessä ja kognitiivisessa tutkimuksessa formalisaatio voi tarkoittaa kieliopillisten rakenteiden ja representaatioiden kehittämistä. Hallinnossa ja liiketoiminnassa formalisoituminen näkyy toimintaprosessien, standardien ja sopimusten kirjaamisessa sekä virheiden minimoimisessa.

Prosessi etenee usein olennaisten elementtien tunnistamisesta, sääntöjen ja notaatioiden määrittelystä, kokeilusta ja validoinnista sekä dokumentoinnista ja koulutuksesta. Hyötyinä ovat parantunut yksiselitteisyys, toistettavuus, parempi hallittavuus ja mahdollisuus automaattiseen tarkistukseen sekä simulointiin. Rajoitteina voivat olla liiallinen byrokratia, käytännön joustavuuden väheneminen ja tacit-tiedon menettäminen, erityisesti luovissa tai nopeasti muuttuvissa yhteyksissä. Formalisoituminen on usein välttämätön askel järjestelmien ja prosessien epäselvyyksien vähentämisessä, mutta sitä tulee soveltaa kontekstin mukaan.