fibrinogeenista

Fibrinogeeni on maksassa syntetisoitu solubili glycoproteiini, joka kiertää veriplasmassa. Se on hyytymisreaktion I–kaskadin esiaste ja suurin osa veriplasman hyytymistekijöistä. Fibrinogeeni koostuu kolmesta polypeptidiketjusta—Aα-, Bβ- ja γ-ketjuista—joita pitää yhdessä useat disulfidisidokset. Trombiinin aktivoituessa fibrinogeeni pilkkoutuu fibriiniksi, joka polymerisoituu ja muodostaa verihyytymän vahvan verkoston. Lisäksi fibrinogeeni toimii verihiutaleiden aggregaation välittäjänä sitoutumalla aktivoituneiden verihiutaleiden GP IIb/IIIa-reseptoreihin.

Fibrinogeeni on akuutin faasin proteiini: sen pitoisuus plasmassa voi nousta tulehduksen sekä kudosvaurion aikana, ja estrogeeni sekä raskaus voivat lisätä sen tuotantoa. Alentuneet fibrinogeenipitoisuudet voivat aiheuttaa verenvuotoja, kun taas kohonneet pitoisuudet liittyvät inflammaatioihin ja veren hyytymisriskin lisääntymiseen. Fibrinogeenin määrää voidaan mitata sekä antigeenipitoisuutena että sen toimintakykynä mittaavan toiminnallisen fibrinogeenin perusteella. Laboratorioissa käytetään usein Clauss-menetelmää toiminnallisuuden arviointiin ja immunologisia testejä määrän määrittämiseen. Dysfibrinogenemia tarkoittaa, että fibrinogeeni toimii poikkeavasti vaikka määrä voi olla normaali; afibrinogenemia ja hypofibrinogenemia ovat harvinaisempia tiloja.

Fibrinogeeni tuotetaan Maksa, ja sen tuotantoa säätelevät akutti faasi-reaktiot sekä hormonaaliset tekijät. Sen taso on tärkeä mittari hyytymisjärjestelmän tilan arvioinnissa.