excitointi

Exciitointi on yleistermi, jota käytetään kuvaamaan prosessia, jossa järjestelmään lisätään energiaa ja se siirtyy alemmasta energiatasosta korkeampaan tilaan tai aktivoituu tavallisesti. Termiä käytetään monilla tieteenaloilla, kuten fysiikassa, kemiassa, biologiassa ja tekniikassa, ja se kuvaa energian tai ärsykkeen saamista aikaan järjestelmän reagoivan tilan muutoksen.

Fysikaalis-kemiallisessa kontekstissa eksitaatio tarkoittaa elektronin tai muun osan siirtymistä korkeammalle energiatilalle. Yleisimmät esimerkit ovat elektronien sähkömagneettinen absorptio, jolloin fotoni nostaa elektronin energiatilaa. Palautuminen alemmasta tilasta tapahtuu usein säteilynä (fluoresenssi, fosforesenssi) tai lämpönä, jolloin energia siirtyy ympäristöön. Eksitaatiokäyrät ja eksitaatioenergia ovat keskeisiä käsitteitä spektroskopiassa ja materiaalitieteen tutkimuksessa.

Eksitointi tuo mukanaan käsitteitä kuten exciton, which on sitoutunut elektronin ja reiän muodostama pari, joka voi liikkua materiaalin sisällä. Eksitonoihin liittyy usein lyhyt elinikä ja erityispiirteet energian siirrossa sekä säteilön että ei-säteilön prosesseissa. Näiden ilmiöiden tunteminen on tärkeää laserteknologiassa, valaistuksessa ja puolijohde- sekä molekyylisissä järjestelmissä.

Biologiassa excitointi viittaa solujen aktivaatioon ärsykkeen vaikutuksesta. Esimerkiksi hermosolun toimintapotentiaali syntyy, kun kalvon kautta tapahtuu jännite- ja ionikanavien avautumista, jolloin solu reagoidaan ja signaali etenee synapsiin asti. Lihassoluissa excitointi johtaa supistumiseen ionikanavien toiminnan kautta.