evaporiteesiintymissä

Evaporiteesiintymät ovat sedimentaarisia kerrostumia, jotka muodostuvat suljetuissa tai rajatuissa vesistöissä, joissa haihtuminen on nopeaa. Kun veden liuotetut ionit tiivistyvät riittävän paljon, ne saostuvat mineraaleina. Yleisimpiä alkuaineita ovat kationsit kuten natrium ja kalium sekä kalsium. Alussa saostuu tyypillisesti gipsi (CaSO4·2H2O) tai anhidriitti (CaSO4), ja jatkuva haihtuminen voi lopulta johtaa suurten natriumkloriidin (NaCl) sekä muiden suolojen muodostumiseen. Evaporite-kerrostumat ovat usein paksuja ja voivat olla vuorottelevia suola- ja savi- tai mutakerroksia.

Maantieteellisesti evaporiteesiintymät sijaitsevat pääasiassa kuivilla, suljetuilla alustoilla ja järvialtaissa, joissa veden saapuminen on vähäistä ja haihtuminen korkeaa. Ilmasto, veden tulovirta sekä alueen geologinen historia määrittävät kerrostumien paksuuden ja koostumuksen. Tunnettuja evaporite-provinssseja ovat esimerkiksi Permian-ajan Zechsteinin alueet Euroopassa sekä nykyiset suuret suolajärvet kuten Salar de Uyuni Boliviassa ja Salar de Atacama Chilen eteläpuolella, sekä vastaavat alueet muualla maailmassa. Evaporite-kerrostumat paljastavat myös palaeoklimaatin ja ympäristötiedot.

Taloudellisesti evaporiteesiintymät ovat merkittäviä: gipsiä käytetään rakennusteollisuudessa, natriumkloriidia (NaCl) laajasti elintarviketeollisuudessa ja teollisuudessa sekä erilaisia kaliummali- ja muita suolareita lannoitteiden raaka-aineina. Joillakin alueilla tutkitaan myös boratteja sekä mahdollisia muita mineraaleja. Haihtuvien kerrostumien säilyminen riippuu ilmaston muutoksista, veden kiertotulosta sekä tektonisista prosesseista.