etäaistiminen

Etäaistiminen on ilmiö, jossa väitetään ihmisen kykenevän saamaan tietoa etäisiltä paikoilta, tapahtumista tai ihmisistä ilman perinteisiä aisteja. Termiä käytetään pääasiassa parapsykologian kontekstissa, ja se kattaa sekä etähavaintojen eli tietoisuuden saamisen etäältä että mahdollisen mielestä toiseen siirtyvän tiedonvälityksen.

Useat tutkimukset ovat käsitelleet ilmiötä erilaisilla kokeellisilla paradigmoilla. Yksi tunnetuimmista on niin sanottu etähavaintokoe (remote viewing) sekä Ganzfeld-kokeet, joissa osallistujan sensomotoriset viestit pyritään poistamaan. Tutkimukset ovat usein ristiriitaisia, ja suurimmassa osassa tiedeyhteisöistä todisteet eivät ole riittäviä yleiseen hyväksyntään. Usein kritiikin kohteena ovat tutkimusmetodit, havaintojentekijöiden yksilölliset erot sekä mahdollinen sensorinen vuoto.

Nykytilan mukaan etäaistiminen ei ole osoitettu luotettavaksi ja laajasti todennetuksi ilmiöksi. Parapsykologinen tutkimus jatkuu, mutta useimmat viralliset järjestöt suhtautuvat siihen varauksella, ja tulosten replikointi on ollut haasteellista. Kielellisesti ilmiö herättää myös huomioita kulttuurisista ja filosofisista näkökulmista, kuten tietoisuuden luonteesta ja tiedon lähteestä.