etuliitettä

Etuliite (etuliitteen) on kieliopillinen morfeemi, joka liitetään sanan alkuun ja jolla on tarkoitus muuttaa sanan merkitystä, sanaluokkaa tai määriä. Etuliite on sidottu morfeemi ja ei voi esiintyä itsenäisesti. Suomen kielessä etuliitteet ovat sekä lainasanoihin kiinteästi liitettyjä että kielessämme tuotettuja derivatiivisia affixoja. Niiden tehtävänä on laajentaa sanavarastoa ja ilmaista erilaisia käsitteellisiä suhteita, kuten negatiivisuutta, määrää, aikaa, paikkaa, suuntaa tai luokkaa.

Tyypillisesti etuliitteet ovat derivatiivisia ja ne voivat muuttaa sanan luokkaa (esimerkiksi adjektiivista substantiiviksi). Joidenkin etuliitteiden tuotanto on hyvin tuottavaa, ja niillä on vakiintuneet merkitykset. Suomessa yleisimpiä etuliitteitä ovat esimerkiksi epä-, yli-, anti- sekä monissa tieteellisissä ja teknisissä sanoissa käytettävät kreikkalais-ladinaissyntyiset etuliitteet kuten mono- ja poly-. Esimerkkejä: epäonnistua (epä- negatiivinen), epävarma, yliopisto (yli- ‘yli/älykkys’), antibiootti (anti- + bio- + -otti), monokromaattinen (mono- + kromaatinen), polymeeri (poly- + meeri).

Etuliite eroaa suffixistä eli jälkiliitteestä siinä, että se kiinnittyy sanan alkuun eikä loppuun. Yhdessä muiden affiksien kanssa etuliitteet muodostavat sanojen derivation ja lainaushyödyntämistä sekä tarjoavat keinoja ilmaista uusia merkityksiä kielen sisäisessä järjestelmässä. Etymologisesti etuliite on usein kiinteästi yhteydessä kielen historiallisiiin lainoihin ja nuoreneviin sanarakenteisiin.