etsijän

Etsijä on suomalainen substantiivi, joka tarkoittaa henkilöä, joka etsii tai tavoittelee jotakin tai jotakuta. Termi on yleiskäyttöinen ja viittaa sekä arkipäiväiseen etsimiseen että tavoitteelliseen, tutkivaan toimintaan. Lainsäädännön tai rikostutkinnan kontekstissa käytetään usein tarkempia sanoja kuten etsivä tai tutkija, mutta etsijä säilyttää laajan, neutraalin merkityksen.

Etymologia ja taivutus: Etsijä muodostuu verbin etsiä perusmuodosta ja agenttijohdannaisesta suffixistä -jä. Genetiivi yksikössä on etsijän; se ilmaisee omistajuuden, esimerkiksi etsijän tehtävä. Monikon nominatiivina ovat etsijät ja genetiivin monikko etsijöiden. Taivutus noudattaa yleisiä -ä-nimisten sanojen sääntöjä.

Käyttö ja vivahteet: Etsijä korostaa tekoa – sitä, että joku etsii – eikä niinkään ammatillista asemaa. Sitä käytetään sekä puhekielessä että kirjallisessa teksteissä kuvaamaan henkilöä, joka etsii tietoa, todisteita, kadonnutta esinettä tai muuta tavoitetta. Etsijä on siis laajempi ja vähemmän sidottu viralliseen tutkijarooliin kuin termi etsivä.

Esimerkkejä:

- Etsijän tehtävänä on löytää kadonnut esine.

- Etsijän jäljet johtivat kadonneen henkilön luo.

- Hän toimi etsijänä etsiessään todisteita rikoksesta.