etäisyysvektoriprotokollista

Etäisyysvektoriprotokollat ovat reititysprotokollia, joita käytetään tietoverkoissa määrittämään optimaalinen reitti datapakettien lähettämiseksi lähteestä kohteeseen. Ne perustuvat ajatukseen, että jokainen reititin ylläpitää taulukkoa, joka sisältää tiedon etäisyyksistä tunnettuihin verkkoihin. Etäisyys määritellään yleensä "metriikana", joka voi olla esimerkiksi verkon hyppyjen määrä, viive tai kaistanleveys.

Kun reititin saa uutta tietoa verkon tilasta, se päivittää oman etäisyystaulukkonsa ja jakaa päivitetyt tiedot naapurireitittimilleen. Tämä tiedonvaihto tapahtuu säännöllisesti tai aina, kun reitillä tapahtuu muutos. Protokolla pyrkii varmistamaan, että jokainen reititin verkossa on tietoinen parhaasta mahdollisesta reitistä kuhunkin kohteeseen.

Tunnettuja etäisyysvektoriprotokollia ovat esimerkiksi RIP (Routing Information Protocol) ja EIGRP (Enhanced Interior Gateway Routing Protocol). RIP on yksinkertaisempi protokolla, joka käyttää hyppyjen määrää metriikkanaan ja päivittää tietojaan tietyin väliajoin. EIGRP puolestaan on kehittyneempi protokolla, joka hyödyntää useampia metriikoita ja pystyy reagoimaan nopeammin verkon muutoksiin.

Etäisyysvektoriprotokollat voivat kuitenkin kärsiä "laskurikuolemasta" (count-to-infinity) ilmiöstä, jossa virheellinen tieto voi levitä verkossa ja aiheuttaa reitityssilmukoita. Tämän vuoksi on kehitetty erilaisia mekanismeja, kuten polun jakamista ja silmukoiden havaitsemista, näiden ongelmien lieventämiseksi.