erityisveroihin

Erityisveroihin viitataan yleisesti verotuksen ryhmänä, joka kohdistuu tiettyihin hyödykkeisiin tai toimintoihin sen sijaan, että vero perittäisiin yleisen tulonjaon tai kulutuksen perusteella. Näiden verojen tarkoituksena on sekä tuottaa valtiolle tuloja että ohjata kuluttajien tai yritysten käyttäytymistä esimerkiksi ympäristöhaittojen vähentämiseksi tai tiettyjen toimintojen kustannusten peittämiseksi.

Yleisimpiin erityisveroja sisältäviin mekanismeihin kuuluvat valmisteverot, joita peritään tiettyjen hyödykkeiden, kuten alkoholin, tupakan ja joidenkin energian- ja polttoaineaineiden valmistuksesta tai myynnistä. Lisäksi Suomen verojärjestelmässä on ympäristö- ja energian verot, kuten hiilidioksidiverot sekä muita ympäristöä kuormittavia kustannuksia heijastavia maksuja. Erityisverot eroavat yleisestä arvonlisäverosta ja tuloverosta, ja ne ovat usein kiinnitetty lainsäädäntöön, jonka säätävät eduskunta ja/tai hallitus. Verot kerätään yleensä tuotannon, maahantuonnin tai myynnin yhteydessä, ja niihin liittyy usein vapautuksia, alennuksia tai palautusjärjestelmiä.

Vaikutukset: erityisverot voivat vaikuttaa sekä kuluttajahintojen että investointien ja kilpailukyvyn kautta. Ne palvelevat sekä tulonlähteenä että ohjaavina mekanismeina, mutta niiden toteuttaminen voi kohdentaa kustannuksiaan kuluttajille, tuottaa veronkierron haasteita ja edellyttää tiukkaa valvontaa sekä hallinnollisia kustannuksia.