eristyskerros

Eristyskerros on rakennusosan tai teknisen järjestelmän eristekerros, jonka tarkoituksena on rajoittaa lämmön siirtymistä rakennuksen sisä- ja ulkopuolen välillä. Se muodostaa osan rakennusfassadia, kattorakenteita tai lattioita ja vaikuttaa siten energiatehokkuuteen sekä asuin-/työskentelyolosuhteiden mukavuuteen.

Tyypillisesti eristyskerros sijoitetaan rakennuksen lämpimän (sisätilan) ympärille siten, että se vähentää lämmönhukkaa talvella ja sisäisen lämmön ha becomesa siinä määrin, ettei tilan lämpötilavaihtelut ole suuria. Eristyksen lisäksi rakenteissa voidaan käyttää vesihöyrynsulkua, ilmanpitävyyttä sekä äänieristystä parantavia kerroksia. Eristysmateriaalien valinnassa huomioidaan yhdistelmä kosteusteknisiä ominaisuuksia, paloturvallisuus sekä rakennusfysikaaliset mitoitukset.

Yleisimmät eristysmateriaalit ovat mineraalivilla, laajennetty tai puuroutunut polystyreeni (EPS/XPS), polyuretaani/polyiso-koneistusvaahtoja sekä kuitumateriaalit kuten kierrätyskuidut. Myös kevyet aerosol-eristeet ja joidenkin korkeampien eristystensioiden kuten aerogelejen käyttö on mahdollinen tietyissä sovelluksissa. Eristyskerroksen paksuus ja sen lämmönjohtavuus (lambda) vaikuttavat rakennuksen kokonaislämmöneristykseen ja U-arvoon.

Rakennusten suunnittelussa eristyskerroksen oikea mitoitus ja oikea asennus ovat keskeisiä, sillä huolimattomuudet voivat johtaa kylmäsiltoihin, kosteuden kondensaatiolle altistumiseen ja vähentyneeseen energiatehokkuuteen.