eristemenetyksiä

Eristemenetyksiä on termi, jolla tarkoitetaan lämpöenergian hukkaa rakennuksissa ja teknisissä järjestelmissä johtuen eristeiden puutteista, vaurioista tai epäjatkuvuuksista sekä ilmanvuotoja. Käytännössä eristemenetykset kuvaavat ylimääräisiä lämmitysenergian menetyksiä sitä suurempia, mitä suurempi on rakennuksen todellinen lämmönläpäisykyky ja ilmanläpäisy.

Tyypillisiä syitä eristemenetyksiin ovat epätiiviit liittymät ja kolot ovien, ikkunoiden sekä putkien ja kaapeleiden reiteillä, huonosti eristetyt liitoskohdat ja katkeamaton tai epäjatkuva ulkoseinän eristys, sekä lämpöhaalennukset eli lämpötekniset sillat rakennuksen rakenteessa. Myös kosteuden vaikutus voi heikentää eristeen suorituskykyä ja lisätä lämpövuotoja.

Eristemenetysten arviointi perustuu sekä suunnittelu- ja laskentamenetelmiin että käytännön mittauksiin. Laskennassa käytetään lämpövirtoja kuvaavia suureita kuten U-arvot, tilavuus- tai pinta-alueet sekä lämpötilaerot. Paikallisten eristemenetysten löytämiseksi voidaan käyttää ilmavuototestejä, termografiaa sekä lämpökuvauksia ja kiinteistönenergian auditointeja.

Varren vaikutukset ovat merkittäviä: suuremmat eristemenetykset nostavat rakennuksen energiantarvetta, lisäävät ympäristökuormitusta ja voivat heikentää asuin- tai työskentelymukavuutta sekä riskittää kosteuden aiheuttamia vaurioita.

Ehkäisy ja vähentäminen painottuvat tiivistämiseen, ilmanpitävyyden parantamiseen, jatkuvaan eristykseen sekä lämpövuotoja aiheuttavien silltojen ja liittymien korjaamiseen. Tarpeen mukaan voidaan käyttää ilmanvaihdon lämmön talteenottoa sekä rakennusstandardien mukaisia ekotehokkaita ratkaisuja.