erikoisrajoituksia

Erikoisrajoituksia ovat hallinnolliset rajoitukset, jotka poikkeavat tavanomaisista säännöistä ja joita viranomaiset voivat asettaa tietyissä tilanteissa, paikoissa tai aikajaksoilla. Ne voivat olla sekä väliaikaisia että pysyviä, ja ne koskevat usein toimintaa, pääsyä tai oikeuksia.

Tyypillisiä konteksteja ovat muun muassa liikenne ja infrastruktuo sekä turvallisuus. Esimerkkejä ovat tilapäiset nopeusrajoitukset, kaistojen sulkemiset tai liikennevalojen järjestelyn muutokset työmaa-alueilla, maanteillä. Rajat voivat koskea myös ulkopaikkakunnilta tai ulkomailta tapahtuvaa liikkumista sekä viranomaisten asettamia tarkastuksia tai kieltoja. Toisessa piirissä erikoisrajoituksia voivat olla ympäristö- ja suojeluluonteiset alueet, joiden käyttö on rajattu esimerkiksi herkälle luontokohteelle tai infrastruktuurille.

Optioina käytännössä erikoisrajoitukset voivat perustua lainsäädäntöön, viranomaispäätöksiin tai erikseen annetuihin määräyksiin ja tiedotteisiin. Ne määrittelevät yleensä rajoituksen kohteen, maantieteellisen laajuisen tai aikaisen ulottuvuuden, keston sekä mahdolliset poikkeukset ja hakemuksen/tiedonantovelvollisuudet. Käyttäjillä ja toimijoilla on tavallisesti oikeus saada lisätietoa ja joskus oikeus valittaa päätöksestä tai pyytää muutosta, mikäli se on mahdollista.

Erikoisrajoitukset voivat vaikuttaa taloudellisesti ja käytännön toimintaan sekä yksilöiden että yritysten oikeuksiin. Niiden tulee olla selkeästi viestittyjä, oikeasuhtaisia ja suhteellisia sekä yhdenmukaisia muiden voimassa olevien sääntöjen kanssa. EU- ja kansallinen lainsäädäntö ohjaa osa-alueiden hyväksyntää ja oikeudellista tarkkuutta.