erikoispätevyyden

Erikoispätevyys tarkoittaa ammatillista, virallisesti tunnustettua osaamista tai valmiutta tietyssä erityistehtävässä tai erikoisalalla. Termiä käytetään laajasti eri aloilla kuvamaan lisäkoulutuksen, käytännön kokemuksen ja usein myös vaativan tutkinnon yhdistelmää, joka oikeuttaa toimimaan vastuullisissa tai riskialttiissa tehtävissä.

Erikoispätevyyksiä säätelevät usein alan lainsäädäntö, viranomaismääräykset tai ammatilliset järjestöt. Esimerkkejä ovat sairaanhoidon erikoislääkärin pätevyys, sähkö- tai nostotyöhön liittyvät erityiskoulutukset, palo- ja pelastustoimen erikoisosaaminen sekä tietyt ajoneuvo- ja koneajoluvat. Hankintaan voi sisältyä tutkinto, koulutusmoduuleja, työssä hankittavaa kokemusta sekä pätevyystutkinto tai sertifiointi.

Erikoispätevyyden tarkoitus on varmistaa turvallisuus, palvelun laatu ja julkinen luottamus sekä rajata vastuuta ja valtaa tietyissä tehtävissä. Usein pätevyydellä on voimassaoloaika, joka edellyttää täydennyskoulutusta tai uudelleenarviointia. Hyödyt sisältävät ammattitaidon tunnustamisen, työmarkkinakelpoisuuden ja riskien hallinnan, kun taas kritiikki liittyy mahdollisiin koulutus- ja sertifiointikustannuksiin, byrokratiaan sekä pääsyesteisiin alalle.

Erikoispätevyydet vaihtelevat maittain ja aloittain; tarkemmat vaatimukset ja kelpoisuusehdot ilmenevät alan viranomaisten ja koulutusjärjestäjien ohjeista.