erikoismerkitystä

Erikoismerkitys tarkoittaa sanan tai ilmauksen merkitystä, joka poikkeaa sen yleisimmästä tai sanakirjamerkityksestä. Kielitieteessä erikoismerkitykset ovat kontekstisidonnaisia ja usein rajattuja tiettyyn rekisteriin, alaan tai käyttötarkoitukseen. Ne syntyvät esimerkiksi ammattikielessä, tieteellisessä jargonissa, idiomatisoituneissa ilmauksissa tai metaforisessa käytössä. Erikoismerkitys voi sekä laajentaa että rajata tulkintaa, jolloin sanan merkitys määräytyy vahvasti kontekstin mukaan.

Tyypiltään erikoismerkityksiä ovat muun muassa field- tai alakohtaiset merkitykset, idiomien ja metamorfoiden ilmenevät erityiset merkityssuhteet sekä uusituiksi muodostuvat tekniset tai slangimaiset käännökset. Esimerkkejä: sana koodi voi yleisesti tarkoittaa ohjelmointikoodia, mutta tieteen tai turvallisuusalan puheessa sillä voi olla erikoismerkitys viitaten salasuojaus- tai salausarvoihin. Myös tieteellisessä ja ammatillisessa kielessä tietyt termit saavat erityisiä määritelmiä, jotka eivät heti vastaa arkista sanaintä.

Erikoismerkityksiä tallennetaan ja tulkitaan usein sanakirjoissa kenttä- tai rekisterikohtaisin merkinnöin. Kielenoppija ja kääntäjä pyrkivät huomioimaan kontekstin, käyttöympäristön ja alaerojen rekisterin, jotta erikoismerkitys ymmärretään oikein. Ilmassa olevat erikoismerkitykset voivat aiheuttaa väärinymmärryksiä, jos kontekstia ei arvioida huolellisesti. Tässä mielessä erikoismerkitysten tunteminen on tärkeää kieltenoppimisessa ja käännöstyössä.