erikoishallintaa

Erikoishallintaa on yleisnimi käsitteelle, jossa tavallinen hallinnollinen järjestys tilapäisesti korvataan tai täydennetään erityisellä hallinnollisella järjestelyllä. Tavoitteena on varmistaa päätöksenteko, valvonta tai välttämättömien toimintojen jatkaminen poikkeuksellisissa olosuhteissa tai tietyillä hallinnon aloilla.

Ominaisuudet: Erikoishallinta perustuu määriteltyyn lainsäädäntöön tai viranomaispäätökseen, ja se on yleensä määräaikaista. Se voi sisältää tehtävien siirtämisen valtion tai ulkopuolisen hallinnon toimielimen käsiteltäväksi, vahvistetun tiliraportoinnin ja tiukemman tilivelvollisuuden.

Kontekstit: hätätilanteet, taloudelliset kriisit kuntien hallinnossa, tai eriko-alueiden tarvitsema asiantuntemus (esim. terveys- ja sosiaalipalvelut).

Oikeudelliset ja hallinnolliset vaikutukset: rajoittaa tai muuttaa tavanomaista itsemääräämisoikeutta, edellyttää lainsäädännöllistä perustaa ja mekanismeja valvontaa, kuten lainsäätäjän tai ministeriön ylin valvonta.

Eroja muihin käsitteisiin: erikoishallinta eroaa siitä, että se ei yleensä tarkoita vakiintunutta hallinnon kokonaisuutta, vaan tilapäistä järjestelyä, jossa päätöksenteko siirtyy toisiin viranomaisiin.

Historia ja käyttö: Suomessa termi esiintyy hallinto- ja julkisoikeuden keskusteluissa kuvaamaan tilapäisiä järjestelyjä; ei ole yhtä kiinteä oikeudellinen instanssi, vaan sen tarkka merkitys riippuu kontekstista ja sovellettavasta lainsäädännöstä.

Lisätiedot: katso hallinto-oikeus, julkisoikeus, poikkeuslainsäädäntö.