epävarmuusrajoja

Epävarmuusrajoja (uncertainty bounds) ovat numeerisia rajoja, joiden sisällä mitatun tai estimoidun suuruisen todellinen arvo todennäköisesti sijaitsee. Ne kuvaavat mittauksen tai arvioinnin epävarmuuden laajuuden ja ne perustuvat käytettyihin kalibrointeihin, mittausmenetelmään, instrumentin tarkkuuteen sekä havainto- tai mallin epävarmuuksiin.

Eri lähestymistavoissa epävarmuusrajoja voidaan esittää erimuotoisina. Ne voivat olla symmetrisia tai epäsymmetrisiä riippuen siitä, kuinka epävarmuutta on kertynyt. Yleisimmät muodot ovat standardi-epävarmuus (u) ja laajennettu epävarmuus (U). Laajennettu epävarmuus U = k × u, jossa k on kattavuuspitoisuuskerroin (esim. noin 2 vastaa ~95 %:n luottamusta normaalijakauman oletuksella).

Raportoinnissa epävarmuusrajoja esitetään usein välinä, esimerkiksi mittausarvo L ± U tai L ± u, tai antamalla sekä alempi että ylempi rajapinta: [L − U, L + U].

Esimerkki: Jos mittauksella saadaan L = 12,34 cm ja standardi-epävarmuus u = 0,02 cm, laajennettu epävarmuus U = 2 × 0,02 = 0,04 cm. Tulos voidaan ilmoittaa esimerkiksi: L = 12,34 cm ± 0,04 cm (95 %:n luottamus).

Epävarmuusrajoja käytetään laajasti laboratorioissa, teknisessä mittauksessa ja tilastollisessa analyysissä sekä numeerisessa laskennassa, missä pyritään määrittelemään mittausten ja mallien luotettavuutta sekä vertailemaan tuloksia.