epäortodoksisuudesta

Epäortodoksisuus tarkoittaa oppia, käsitystä tai käytäntöä, joka poikkeaa ortodoksisen kirkon virallisista opinkäsityksistä tai liturgisista perinteistä. Käsite kohdistuu erityisesti itäiseen ortodoksisuuteen, mutta sitä käytetään yleisemmin kuvaamaan uskonnollista tilaa, jossa uskonoppi ei vastaa ortodoksista tunnustusta.

Historian kontekstissa harhaoppien määrittely ja erottaminen on kuulunut kirkon elämään, ja monet harhaopit on tunnistettu ja tuomittu kirkolliskokouksissa. Esimerkkejä historiallisista harhaopeista ovat arianismi, nestorianismi ja monofysitismin opit, jotka on nähty poikkeavina ortodoksisesta opista.

Nykyisin termiä käytetään kuvaamaan uskomuksia tai käytäntöjä, joiden katsotaan olevan ortodoksisen perinteen ulkopuolella. Se voi kohdistua yksilöihin, ryhmiin tai liikkeisiin, joiden uskonkatsotaan olevan kanonien vastaisia tai muuten poikkeavia oppeja. Käytön sävy vaihtelee, ja sitä voidaan käyttää sekä teologisessa keskustelussa että kirkollisessa hallinnossa.

Keskustelussa epäortodduksisuuden käsite heijastaa ortodoksisuuden rajojen määrittelyn tarvetta, samalla kun kirkot voivat käydä vuoropuhelua muiden kristillisten traditioiden kanssa. Tulkinnat ja käytännöt vaihtelevat ajassa ja kirkkokunnittain, mikä heijastaa sekä teologista monimuotoisuutta että kanonisen perinteen dynamiikkaa.