uskonoppi

Uskonoppi, eli teologia, on uskonnollisten uskomusten ja opetusten systemaattista tutkimusta. Sen tavoitteena on ymmärtää jumaluuden ja maailman luonnetta, ilmoituksen lähteitä sekä uskon sisällön ja sen käytännön vaikutukset yksilöihin ja yhteisöihin. Uskonoppi analysoi, miten opit muodostuvat, miten niitä tulkitaan ja miten ne ovat sidoksissa traditioon, kirkkoon sekä yhteiskunnan elämään. Vaikka termiä käytetään laajasti kristillisen teologian yhteydessä, se kattaa myös muiden uskontojen teologiset pohdinnat sekä maailmankatsomuksellisia väitteitä asianomaisessa kontekstissa.

Keskeisiä alalajeja ovat dogmatiikka (järjestelmällinen opetus kristillisen opin pääkohdista), raamattuteologia, historiallinen teologia, järjestelmällinen teologia sekä käytännön teologia (pastoraalityö, liturgia, diakonia). Lisäksi tieteelliseen tutkimukseen kuuluu eksegetiikka ja moraali- tai etik-teologia. Teologiset menetelmät sisältävät tekstianalyysin, hermeneutiikan, filosofisen keskustelun sekä historiallis–kontekstuaalisen tarkastelun, joiden avulla pyritään tuotamaan johdonmukaisia uskonkäsityksiä ja niiden sovelluksia.

Suomessa termiä käytetään sekä teologisen tutkimuksen että koulun oppiaineen yhteydessä. Uskonto-oppiaineessa tarkastellaan perinteisten uskontojen oppeja sekä maailmankatsomuksia ja eettisiä kysymyksiä, kun taas teologisen uskonnonoppi-ala keskittyy usein kristillisen perinteen oppeihin ja kirkon opillisiin kysymyksiin. Uskonoppi tarjoaa välineitä uskonnollisen ajattelun kriittiseen tarkasteluun ja vuoropuheluun erilaisten näkemysten kanssa.