epämetalleilla

Epämetallit ovat jaksollisen järjestelmän alkuaineita, jotka eivät omaa metallisia ominaisuuksia. Niihin kuuluvat hiili (C), typpi (N), happi (O), fosfori (P) ja rikki (S) sekä halogeenit (fluori F, kloori Cl, bromi Br, jodi I) ja jalokaasut (He, Ne, Ar, Kr, Xe, Rn). Epämetallit esiintyvät luonnossa sekä puhtaina että yhdisteinä, ja niiden olomuodot vaihtelevat: jotkut ovat kaasumaisia (happi, typpi, jalokaasut), toiset nestemäisiä (bromi) tai kiinteitä (hiili, fosfori, rikki).

Fysikaalisesti epämetallit ovat tavallisesti huonoja sähkönjohteita ja niillä on matalammat sulamis- ja kiehumispisteet kuin metallien. Ne ovat elektronegatiivisempia ja muodostavat pääasiassa kovalenttisia sidoksia. Oksidit ovat usein happamia tai neutraaleja; esimerkiksi hiilidioksidi (CO2), rikkidioksidi (SO2) ja fosforihappo (H3PO4) syntyvät epämetallien oksidien reaktioista veden kanssa.

Rooli elämässä ja yhteiskunnassa: epämetallit ovat välttämättömiä elämän kemiallisessa perustassa; hiili, happi, typpi, fosfori ja rikki muodostavat biomolekyylien runkoja ja energiataloutta. Teollisuudessa niitä käytetään laajasti: typen lannoitteet, fosforin lannoitteet sekä hiili energianlähteenä ja raaka-aineena, happi palamisreaktioissa sekä monien yhdisteiden ja muovien valmistuksessa.