epäkiteisen

Epäkiteinen (epäkiteisen) on termi, jota käytetään geologiassa ja materiaalitieteessä kuvaamaan ainetta, jolla ei ole pitkäaikaista säännöllistä kiteistä rakennetta. Tällaiset aineet ovat amorfisia: niiden atomit eivät muodosta toistuvaa kolmiulotteista verkkoa, vaikka lyhytaikaisesti voi esiintyä paikallista järjestäytymää. Sanaa käytetään sekä adjektiivina että substantiivina, ja sen vastakohtana yleensä käytetään kiteistä rakennetta.

Rakenteeltaan epäkiteinen aine ei muodosta pitkää, toistuvaa tilajärjestystä. Atomien järjestys saattaa olla satunnainen pitkällä skaalalla, mutta lyhyellä etäisyydellä voi näkyä paikallista järjestäytymää. Monissa epäkiteisissä aineissa on kuitenkin jonkin verran paikallista rakennetta, joka ei ulotu koko näytteen laajuudelle.

Esimerkkejä epäkiteisistä aineista ovat lasit, kuten silikaattilasit, sekä obsidiaani luonnon lasina. Myös monet polymeerit ja metallilasi-tilat ovat amorfisia. Epäkiteisiä rakenteita esiintyy sekä luonnossa että keinotekoisissa materiaaleissa, ja niiden ominaisuudet voivat poiketa merkittävästi kiteisten aineiden vastaavista.

Havaitseminen ja tunnistaminen perustuu usein muun muassa röntgendiffraktioon: epäkiteiset näytteet antavat laajan, epäselvän halon ja ilman teräviä Braggin huippuja. Termiset mittaukset osoittavat lasin laskeutumisen eli lasisiniirtymän (Tg) sen sijaan, että esiintyisi selvä sulamispiste (Tm). Epäkiteiset aineet ovat usein isotrooppisia ja läpinäkyviä, mikä vaikuttaa niiden sovelluksiin lasien, pintakäsittelyjen ja erilaisten polymeerien suunnittelussa. Puolikiteisellä tilalla tarkoitetaan puoliksi järjestäytynyttä rakennetta, jossa osa tilasta on kiteinen ja osa amorfinen.