epätasapaino

Epätasapaino tarkoittaa tilaa, jossa jokin järjestelmä ei ole tasapainossa tai jossa tasapainon saavuttaminen estyy. Siinä suureet kuten voimat, aineen pitoisuudet, lämpötila tai energia ovat epätasaisesti jakaantuneet tai muuttuvat ajan myötä, eikä järjestelmä ole pysyvässä, vakaassa tilassa. Epätasapainosta puhutaan sekä lyhytaikaisena tilana että jatkuvana prosessina, joka etenee kohti tasapainoa tai, ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta, pysyy jatkuvasti epätasapainossa.

Fysiikassa ja kemiassa epätasapaino viittaa siihen, ettei systema ole termodynaamisessa tai aineellisen tasapainon tilassa. Esimerkiksi reaktiot, diffuusio ja lämmönsiirto aiheuttavat muutoksia, kunnes tasapainotila saavutetaan. Epätasapainoa voidaan kuvata nopeasti muuttuvana tilana, jolloin suurien muutosnopeudet ovat suuria.

Tekniikassa epätasapaino voi johtua esimerkiksi vinosta massajakaumasta tai väärin asetetuista komponenttien painoista, mikä aiheuttaa tärinää, värinöitä tai rakenteellista epävakautta. Tasapainon säätö ja balansointi ovat yleisiä toimenpiteitä koneissa ja rakenteissa, joissa tarkka massan jakautuminen on kriittistä.

Biologiassa ja terveystieteissä epätasapaino viittaa elimistön homeostaasin häiriöihin, kuten hormonaalisiin, elektrolyyttisiin tai nestetasapainoon liittyviin poikkeamiin. Sosiaalisissa ja taloudellisissa yhteyksissä epätasapaino tarkoittaa resurssien, vallan tai mahdollisuuksien epätasaista jakautumista. Epätasapainon hoito tai hallinta pyrkii usein palauttamaan tai parantamaan järjestelmän kykyä ylläpitää toimintakykyä.