epätäydellisyydet

Epätäydellisyydet on suomen kielen sana, jolla tarkoitetaan tiloja, joissa jokin kokonaisuus ei ole täysin täydellinen tai sisältää puutteita, virheitä tai rajoitteita. Sanaa käytetään sekä arkikielessä että tieteellisissä yhteyksissä, ja sen merkitys määräytyy kontekstin mukaan.

Matematiikassa ja logiikassa epätäydellisyydellä viitataan järjestelmien ja teorioiden ominaisuuteen, jossa kaikkia totuuksia ei voida todistaa niiden sisällä. Gödelin epätäydellisyyslauseet osoittavat, että riittävän kehittynyt formaalijärjestelmä voi olla sekä johdonmukainen että osittain epätäydellinen: on totuuksia, joita ei voida todistaa järjestelmän sisäisesti.

Filosofisessa ja epistemologisessa yhteydessä epätäydellisyydet viittaavat tiedon ja ymmärryksen rajoihin, kuten havaintojen epävarmuuteen sekä kognitiivisiin rajoitteisiin ja kielen sekä mallien rajallisuuteen. Esimerkkejä ovat tutkimuksen, päätöksenteon ja teknisten järjestelmien rajoitukset sekä epävarmuus.

Arjessa epätäydellisyydet ilmenevät esimerkiksi mittausvirheinä, tuotteen tai prosessin puutteellisuuksina sekä suunnitelmien epävarmuutena.

Termi on yleiskäyttöinen, mutta sen erityisalat voivat käyttää tarkempia ilmauksia, kuten epätäydellisyys tai epätäydellisyyslauseet matematiikassa ja logiikassa.