epäseksuaalisen

Epäseksuaalisuus on seksuaalisen suuntautumisen muoto, jossa henkilö ei koe seksuaalista vetovoimaa toisia kohtaan tai kokee sitä vain harvoin. Epäseksuaalisuudesta voi silti syntyä romanttista vetovoimaa, joten henkilö voi olla romanttisesti suuntautunut mutta ei tai harvoin kokee seksuaalista vetoa. Seksuaalinen suuntautuminen on yksilöllinen kokonaisuus, eikä siihen aina liity käyttäytymistä tai haluja.

Epäseksuaalisuus esiintyy spektrinä. Osa ihmisistä kokee olemassa olevaa “harmaatason” aseksuaalisuutta (gray- tai harmaa-aseksuaalisuus), jolloin seksuaalinen veto on epäsäännöllistä, vähäistä tai tilanteesta riippuvaista. Osalle demiseksuaalisuus viittaa tilanteeseen, jossa seksuaalinen veto kehittyy pääasiassa syvän emotionaalisen yhteyden jälkeen. Spektri korostaa, että kokemus ja identiteetti voivat vaihdella yksilöstä toiseen.

Epäseksuaalisuus ei ole sama kuin korkea kieltäytyminen seksiin tai vapaaehtoinen selibaatti. Se on suuntautumisvaihtoehto, joka ei välttämättä johda väistämättä eristäytymiseen tai toimettomuuteen; jotkut epäseksuaaliset harjoittavat seksiä suhteidensa, biologian tai henkilökohtaisten syiden vuoksi. On mahdollista, että epäseksuaaliset voivat olla kiinnostuneita muista intiiminsuhteista, kuten romanttiseen läheisyyteen tai kumppanuuteen.

Yhteisöt ja näkyvyys kasvoivat huomattavasti viime vuosikymmeninä. Monet epäseksuaaliset löytävät vertaistukea ja resursseja LGBTQ+-yhteisöistä sekä nettiyhteisöistä. Tietoisuus ja ymmärrys auttavat purkamaan stereotypioita siitä, mitä “normaali” seksuaalisuus on, ja tukevat ihmisiä ilmaisemaan identiteettinsä.

Yleisimmät väärinkäsitykset ovat, että epäseksuaaliset eivät voi rakastaa tai muodostaa läheisiä suhteita, että he ovat “vikaat” tai että heidän on muututtava “normaaliksi”. Todellisuus on usein moniulotteinen: epäseksuaalisuus on osa moninaista ihmisten kokemusta ja identiteettiä.