epäoptimaalisista

Epäoptimaaliset ratkaisut ovat ratkaisuja, jotka eivät ole optimaalisia tiettyyn ongelmaan nähden. Toisin sanoen ne eivät saavuta parasta mahdollista arvoa tavoitefunktion kannalta annetulla rajoitteiden tilalla. Suomessa käytetään termiä epäoptimaalinen tai epäoptimaaliset kuvaamaan tällaisia ratkaisuja, kun parempi vaihtoehto on olemassa, mutta ei ole tarkoituksenmukaista tai mahdollista löytää sitä käytännössä.

Epätäydellinen tai epäoptimaalinen lopputulos voi syntyä monesta syystä. Epäoptimaaliset ratkaisut voivat seurata heuristisista menetelmistä, kuten graafikon tai paikallista etsiä -algoritmeista, jotka etsivät hyvää mutta ei välttämättä parasta ratkaisua. Ne voivat syntyä myös laajennuksesta tai relaksoinnista, jolloin ratkaisut ovat käytännössä hyväksyttäviä mutta eivät optimaalisia alkuperäisten ehtojen mukaan. Lisäksi epävarmuus tiedoissa, laskennallinen rajoitus tai likimääräinen laskenta voivat johtaa epäoptimaalisiin lopputuloksiin.

Mittareita epäoptimaalisuuden arvioimiseksi ovat esimerkiksi suboptimaliteettiväli (gap) ja approksimaatiosuhde. Minimoinnissa suboptimaalinen ratkaisu on tilastollisesti tai taiteellisesti huonompi kuin optimaalinen; maksimoinnissa sitä paremmuutta mitataan päinvastaisilla mittareilla. Joissakin algoritmeissa, kuten approksimaatioalgoritmeissa, voidaan tarjota takuita siitä, että ratkaisu on tietyn suhteen verran optimaalinen.

Epäoptimaalisuus on usein hyväksyttävää, kun ratkaisuja tarvitsee nopeasti tai kun laskennalliset kustannukset ovat korkeat. Suboptimaaliset ratkaisut voivat tarjota käytännöllisen tasapainon tarkkuuden ja resurssien välillä.