ennakkomaksujen

Ennakkomaksut (ennakkomaksujen) tarkoittavat suorituksia, jotka maksetaan ennen tavaran luovuttamista tai palvelun toteuttamista. Ne voivat muodostaa osan myynnin kokonaishinnasta tai kattaa valmistus- ja hankintakustannuksia. Ennakkomaksut voivat toimia keinoina varmistaa sopimuksen eteneminen, kattaa tuotteiden tai palveluiden valmistelua tai helpottaa yrityksen kassavirtaa.

Ennakkomaksut esiintyvät useimmiten liiketoiminnallisissa sopimuksissa, kuten rakentamis- ja projektiliiketoiminnassa sekä hankinnoissa, joissa toimittaja tarvitsee rahoitusta ennen toimitusta. Niitä voi käyttää osamaksuina, vakuuksina tai sitoutumismaksuina, ja niiden ehdot sekä palautettavuus tulee määritellä sopimuksessa.

Lainsäädännölliset ja sopimukselliset näkökulmat korostavat, että ennakkomaksuista on sovittava selkeästi: milloin maksu on suoritettu, milloin se on palautettavissa, sekä mahdolliset korot tai vahingonkorvaukset, jos sopimusta muutetaan tai puretaan. Kuluttajansuojalaki sekä muut kauppaa säätelevät lait antavat kuluttajille suojaa, jolloin ehdot on oltava kohtuulliset ja helposti ymmärrettävät.

Tilin- ja verotuksellisesti ennakkomaksut vaikuttavat kirjanpitoon. Ostajan kirjanpidossa ennakkomaksu on yleensä omaisuuserä (ennakko), kun taas myyjän kirjanpidossa se on velka, kunnes tavara luovutetaan tai palvelu suoritetaan. Rahavirran ja riskien hallinnan vuoksi on yleistä käyttää sopimuksellisia ehtoja, kuten palautus- tai toimeenpanomääritelmiä sekä mahdollisia vakuuksia tai escrow-käytäntöjä.

Ennakkomaksut voivat siten tarjota sekä likviditeettiä että riskinhallintaa, kunhan niihin liittyvät ehdot ovat selkeät ja noudatettavat.