enimmäiskorvauksen

Enimmäiskorvaus tarkoittaa rahamäärää, jonka puitteissa korvaus tai etuus voidaan maksaa tietyn ohjelman, sopimuksen tai lainsäädännön mukaan. Se asettaa ylärajan sille summalle, jonka korvauksena voidaan kattaa menoja tai vahinkoja, ja toimii järjestelmän kustannusten hallinnan työkaluna.

Konteksteja, joissa enimmäiskorvausta käytetään, on monia. Terveydenhuollossa ja lääkekorvauksissa enimmäiskorvaus voi rajata vuosittain korvattavien menojen määrää. Vakuutusjärjestelmissä sekä työtapaturmien että liikennevahinkojen korvauksissa enimmäiskorvaus määrittää, kuinka paljon vahingonkorvausta voidaan saada. Myös sosiaaliturvan etuuksissa ja vakuutusyhtiöiden vastuissa on usein enimmäismäärät, ja niihin liittyy usein omavastuuosuuksia tai päiväkohtaisia korvauksia.

Määrittely ja käytäntö vaihtelevat. Enimmäiskorvaus voi koskea yksittäistä tapahtumaa, tiettyä ajanjaksoa (esim. vuodessa) tai koko etuuden kestoa. Määrään voivat vaikuttaa indeksit, korotukset sekä mahdolliset poikkeukset. Oikeudellisesti tai sopimusperusteisesti määrä voidaan tarkistaa tai tarkentaa, ja tilanteet, joissa enimmäiskorvaus ylitetään, voivat johtaa harkinnanvaraiseen poikkeukseen tai lisäselvityksiin.

Esimerkki: terveydenhuollossa voi olla enimmäiskorvaus 1 000 euroa vuodessa yksittäistä hoitoa kohti, jolloin tämän rajan ylittävä osa jää potilaan maksettavaksi. Toisessa vakuutuksessa enimmäiskorvaus voi olla 500 000 euroa vahinkoa kohden. Enimmäiskorvaus helpottaa järjestelmän kestävyyttä, mutta voi myös vaikuttaa siihen, miten yksilön kustannuksia katetaan.